Australian arkkipiispa Makarios
(Suomentajan huomio: kreikankielisessä alkutekstissä ei puhuta laiskuuden jälkeen velttoudesta, vaan periergia-sana tarkoittaa uteliaisuutta siinä mielessä, että sekaantuu muiden ihmisten asioihin.)
Joutilaisuus, joka ilmenee passiivisuutena ja toimettomuutena, välttämättä johtaa uteliaisuuteen ja tungetteluun. Joutilas henkilö haluaa käyttää aikansa kaikkeen helppoon ja vaivattomaan niin, että hän voi oikeuttaa olemassaolonsa ja kirjaimellisesti tappaa aikaa tekemättä oikeastaan mitään merkityksellistä tai mitään, mikä vaatisi vähän vaivannäköä. On itsestään selvää, että toisten asioihin sekaantuva henkilö on välinpitämätön Jumalan toimintaa ja omaa pelastustaan kohtaan, koska hän käyttää aikansa muiden asioihin puuttumiseen. Tästä tulee hänen päähuolensa, eikä se salli hänen nähdä oman elämänsä vakavia ja merkittäviä asioita. Uteliaisuus on oikeammin laiskuuden muoto, ja sen ainoa tehtävä on päästää himot pulpahtamaan pinnalle. Siksi meidän tulisi vältellä tätä toista pyhän Efraimin rukouksen mainitsemaa pahetta, siis uteliaisuutta, jota pidetään laiskuuden väistämättömänä seurauksena. Pyhittäjä painokkaasti korostaa: ”Estä minusta uteliaisuuden henki!”
Näemme uteliaisuuden merkityksen selvästi Aadamin ja Eevan tapauksesta. Ensimmäinen ihminen sai käskyn Jumalalta olla syömättä kiellettyä hedelmää. Sitten Eeva antoi periksi kiusaukselle, jonka käärme hänelle esitteli, ja suostui uteliaisuudesta maistamaan hedelmään sen jälkeen, kuten Genesis meille kertoo, kun oli ensin sitä tutkinut ja tullut sen kauneuden houkuttelemaksi.
Nykyään uteliaisuuden ongelma on entistä näkyvämpi, koska ihmiset liikkuvat jatkuvasti väkijoukon keskellä. Siellä heitä houkutellaan ottamaan selvää vieraista ja oudoista asioista, jotka eivät ole tärkeitä tai merkittäviä, vaan kuolettavia, ja jotka johdattavat heidät pois totuudesta ja evankeliumin tiestä. Luonnollisestikin Jumalan ääni, joka kutsuu meitä hylkäämään tämän narsistisen pakkomielen uteliaisuuteen, kaikuu kuuroille korville.
Ei ole kovin vaikea ymmärtää, että kun avaamme näkymiämme rajattomasti, päädymme lopulta vaikeuksiin ja kärsimyksiin. Monet järjestymättömät ja monimutkaiset ajatukset pimentävät mielemme. Loputon tietotulva saa aikaan sekaannusta ja tuhoaa ihmisen sielunrauhan. Nykyään ihmiset saavat niin paljon tietoa, etteivät voi prosessoida kaikkea sitä. Nykyihminen väsyy. Viestit, uutiset ja ajankohtaiset asiat pommittavat meitä, ja joudumme sivuraiteille ja menetämme käsityksen määränpäästämme.
Emme voi tehdä kaikkea eikä kaiken oppiminen ole mahdollista. Mitä ikinä tapahtuukin, erityisesti muiden ihmisten elämissä ja kilvoituksissa, ei se liity meihin mitenkään. Meidän pitäisi olla muista kiinnostuneita vain silloin, kun olemme varmoja siitä, että rakastamme heitä. Muussa tapauksessa päädymme vain arvostelemaan heitä. Utelias ihminen usein huomaa kohtaavansa epämieluisia yllätyksiä, jotka kumpuavat hänen halustaan sekaantua asioihin, jotka eivät hänelle mitenkään kuulu. Utelias henkilö huolehtii lakkaamatta ja hermostuu, koska uteliaisuus ei koskaan anna tuon henkilön löytää rauhaa.
Tietenkin uteliaisuus voi johdattaa ihmisen myös rakkauteen oppimista kohtaan. On hyvä, että ihminen haluaa edistyä ja tulla paremmaksi. Uteliaisuus on perusta lasten kognitiiviselle ja älylliselle kehitykselle, ja se on oppimiseen motivoiva voima. Uteliaisuus, hyvin ymmärrettynä, on auttanut ihmisiä edistymään tieteissä, se on johtanut merkittäviin keksintöihin ja auttanut maailmaa edistymään. Tästä syntyvä tieto, jota voi luonnehtia hyväksi uteliaisuudeksi silloin, kun se on yhdistynyt hengellisyyteen tai Jumalan valistukseen, voi auttaa yksilöä ja koko yhteiskuntaa. Kuiva tieto ilman Jumalaa johtaa lamaannukseen, koska noissa olosuhteissa tiedosta tulee voima, joka kiduttaa ja vangitsee ihmisen itsekkään hyödyn tavoitteluun. Kun tieto yhdistetään Jumalaan, se johtaa viisauteen ja harkitsevaisuuteen ja vapauttaa ihmiset materiasta ja turhista asioista.
(Suom. pappismunkki Damaskinos Ksenofontoslainen)