Athosvuoren Ksenofontoksen luostari, jonka veljestöön Lintuvuoren isäntä, pappismunkki Damaskinos kuuluu, on perustettu viimeistään vuonna 998. Tällöin Vatopedin luostarissa oli luostarien edustajien kokous, jonka allekirjoittajien joukossa oli igumeni eli luostarin johtaja Ksenofon. Hänen mukaansa luostari sai nimensä, ja hänet julistettiin pyhäksi vuonna 1998 luostarin tuhatvuotisjuhlallisuuksissa.
Ksenofontoksen luostari oli alun perin pyhitetty pyhälle suurmarttyyri Demetrios Mirhanvuodattajalle, mutta 900-luvulla merestä löytyi pyhän suurmarttyyri Georgios Voittajan ikoni, jonka perimätiedon mukaan ikonoklastit eli kuvainraastajat olivat heittäneet mereen Konstantinopolissa. Ikonissa näkyy, kuinka ikonoklastit pyrkivät tuhoamaan ikonin miekalla, mutta pyhän kaulasta alkoi tällöin vuotaa verta. Ikonin löytöpaikassa luostarin rannassa on tänäkin päivänä ihmeitätekevä lähde, joka parantaa erityisesti munuaistauteja.
1000-luvulla luostarin johtajana toimi Simeon, jota niin ikään muistellaan luostarin rakentajana. Hän oli ennen luostariin tuloaan Konstantinopolin korkea-arvoinen virkamies, ja siksi hänen hallintoaikanaan luostari sai paljon lahjoituksia Itä-Rooman keisari Aleksios Komnenokselta. Monet näistä aarteista sijaitsevat tänäkin päivänä luostarissa.
Luostarin vanha pääkirkko, jonka vanhimmat osat ovat 900-luvulta ja jossa hyödynnettiin vieläkin vanhempia pylväitä, edustaa perinteistä athosvuorelaista arkkitehtuuria, ja sen seiniä koristavat ikonimaalari Antonioksen vuonna 1544 tekemät seinämaalaukset. Samainen seinämaalari on maalannut myös luostarin trapesan eli ruokasalin seinät. Koristelua jatkettiin 1600–1700-luvuilla, jolloin Moldovalakian romanialaisruhtinaat tukivat luostaria taloudellisesti. Tällöin esimerkiksi rakennettiin vanhan pääkirkon puukaiverrettu ikonostaasi.
Vuonna 1730 tapahtui luostarin historiassa tärkeä ihme. Vatopedin luostarissa sijainnut Jumalansynnyttäjän Tiennäyttäjä-ikoni ilmestyi ihmeen kaupalla Ksenofontoksen luostariin, ja Vatopedin munkit syyttivät Ksenofontoksen isiä ikonin varastamisesta sekä veivät sen takaisin. Ikoni ilmestyi jälleen Ksenofontoksen luostariin, jolloin Vatopedin isät ymmärsivät Jumalansynnyttäjän tahtovan jäävän Ksenofontokseen. Tämä on luostarin tärkein ihmeitätekevä Jumalansynnyttäjän ikoni, ja edelleenkin joka vuosi ikonin praasniekkana (lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina) Vatopedin luostarin isät saapuvat veisaamaan juhlapalvelukset Ksenofontokseen.
1700-luvun lopulla Kausokalivian erämaasta saapui pappismunkki Paisios elvyttämään Ksenofontoksen luostarin toimintaa, jolloin luostariin tuli myös paljon bulgarialaisia ja romanialaisia munkkeja. Tällöin luostaria laajennettiin merkittävästi, ja 1800-luvun alussa rakennettiin uusi pääkirkko. Tämä on kaikkien Athosvuoren luostarien kirkoista suurin: ainoastaan pyhän apostoli Andreaan skiitan kirkko on suurempi.
1900-luvulla Athosvuori ei varsinaisesti elänyt kukoistuskauttaan, ja niin Ksenofontoksen luostarikin joutui vaikeuksiin ja munkkien määrä oli vähäinen. Vuonna 1976 luostarin onni kuitenkin kääntyi, kun ekumeenisen patriarkaatin pyynnöstä arkkimandriitta Aleksios saapui pienen veljestönsä kanssa Suuren Meteoronin luostarista ja otti luostarin johtamisen hoitaakseen. Nykyään luostarissa on noin 55 munkkia. Tämän lisäksi luostariin kuuluu Jumalansynnyttäjän ilosanoman skiitta ja useita erilliskeljoja. Näissä asuu yhteensä parisenkymmentä munkkia.
Ksenofontoksen luostari on kuuluisa erityisesti käsitöistään. Pappismunkki Luukkaan johtama ikonipaja on yksi maailman kuuluisimmista, ja pappismunkki Serafimin johtava puutyöpaja on niin ikään maineikas. Luostarissa harrastetaan myös esimerkiksi kirjansidontaa, mosaiikkitöitä ja kudontaa. Uusi pääkirkko on koristettu nykyisen veljestön maalaamilla seinämaalauksilla.
Ksenofontoksen luostari on myös kuuluisa toiminnastaan Athosvuoren sisällä ja ulkopuolella. Vuonna 1992 ekumeenisen patriarkaatin määräyksestä Ksenofontoksen luostari lähetti pappismunkki Vissarionin muutaman muun isän kanssa ottamaan Athosvuoren Pantokratorin luostarin hoitaakseen. Nykyään luostaria johtaa igumeni Gabriel. Edelleenkin luostarien välillä on läheiset suhteet. Ksenofontoksen luostarin igumeni Aleksios on perustanut myös Serresin lähellä sijaitsevaan Akritohorin kylään pyhän Johannes Kastajan naisluostarin, jossa on nykyään noin 45 sisarta. Lisäksi Ksenofontoksella on oma, säännöllisesti toimiva kirkko Ateenassa Uuden Joonian kaupunginosassa.
Linkki luostarin kotisivuille: https://www.imxenophontos.eu/