Puhe tsasounan vihkimisessä

Korkeasti siunattu isä ja esipaimen,

”Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: Me lähdemme Herran huoneeseen!” Niin on ilo vallannut koko tänne tänään kokoontuneen suuren juhlakansan, kun olemme astuneet tähän uuteen Herran huoneeseen. Hämeen muinaisen ja maineikkaan maakunnan keskellä kohoava Lintuvuori on saanut uudeksi kerskauksekseen koko alueen ensimmäisen ortodoksisen pyhäkön, jonka te, korkeasti siunattu Haminan piispa Sergei, olette nyt saapunut vihkimään korkeasti pyhitetyn Helsingin ja koko Suomen arkkipiispan käskystä – tämän tsasounan, aiemmassa sijainnissaan arkkienkeli Mikaelille pyhitetyn rukoushuoneen, jonka nyt vihitte kaikkien Athosvuoren pyhien isien muistolle.

Ollen itsekin ortodoksisen kirkon pyhän luostaritradition kasvatti ja uskollinen poika sekä jo vuosikymmenten ajan munkkien ja maallikkojen paimen ensin Valamon luostarin johtajana ja nyt Suomen pyhimmän ortodoksisen kirkon apulaispiispana Te tiedätte luostarielämän merkityksen koko kirkkomme hengelliselle perinteelle. Athoksen Pyhä Vuori, koko maailman merkittävin luostarikeskus ja oma hengellinen kotini, on jo yli vuosituhannen ajan säteillyt luostarikilvoituksen pyhän enkelielämän autenttista valoa myös tänne Pohjolan perukoille. Kaikkien näiden vuosisatojen aikana tuon Jumalansynnyttäjän puutarhan luostareissa on elänyt satoja, ellei tuhansia pyhiä, joiden lopullinen luku on tuntematon. Ja jokainen noista sieluista, Jumalalle oman itsensä kokonaan pyhittäneistä isistä, on saavuttanut pyhyyden yhdellä ja samalla tavalla: vaivaa näkemällä. Munkit, ollen vapaaehtoisia marttyyreja, vuodattavat hikeä Rakastettunsa tähden rukoillakseen koko maailman puolesta.

Niinpä tämäkin uusi pyhäkkö, vaikkakin vaatimaton ja kovin pieni, säteilee osaltaan tänne Pohjolaan Pyhän Vuoren valoa – ovathan enkelit pyhittäjä Johannes Siinailaisen mukaan munkkien valo ja munkit maailman valo – ja nyt tämän pyhitettävän tsasounan myötä nämä isät myös tarjoavat vaivannäkönsä, nöyryytensä ja kuuliaisuutensa esimerkin suomalaisortodokseille. Koko tsasounamme tarkoituksena onkin tuoda myös minun, vähäisen, hengellisen työni kautta Pyhän Vuoren rikkaan kilvoitusperinnön salamankaltaisia säteitä tietämättömyyden pimeyteen, toimia hengellisenä keitaana kaikille Jumalan armoa anoville ja Jumalansynnyttäjän äidillistä lohdutusta ja apua kaipaaville.

Ja vaivannäköä mekin olemme nähneet tätä temppeliä pystyttäessämme, jäljitelleet Pyhän Vuoren kilvoittelijoiden kaikkia vaivoja, vaikkakin huomattavasti vähäisemmissä määrin kuin nuo pyhät isämme. Olemme kantaneet hirret tänne tsasounan edellisestä sijainnista; olemme kaivaneet maan omin käsin, valmistaneet sen tsasounaa varten, maalanneet ikonit, hankkineet kirkkokaluston. Monta hikipisaraa, vertakin, on vuodatettu tämän Herran huoneen pystyttämisen takia. Voimia tähän vaativaan työhön olemme saaneet itse Herralta, koska ”jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa”. Emmekä totisesti ole nähneet turhaan vaivaa, vaan jo nyt, ennen tsasounan vihkimistäkin, ovat sadat ihmiset läheltä ja kaukaa, ortodoksit ja toisuskoiset, saapuneet Pyhän Vuoren isien kutsumana tälle paikalle ottamaan vastaan pyhitystä, kukin oman vastaanottokykynsä mukaan. Ja niin totisesti tämä tsasouna, tämä käsitehty maja, on osoittautunut tänään ”ymmärryksen ylittävän Herran kunnian asumukseksi”.

Ja totisesti jokaiselle meille uuden ortodoksisen pyhäkön vihkiminen, tai tässä tapauksessa uudistetun pyhäkön vihkiminen, on muistutus oman hengellisen kasvumme merkityksestä. Eräässä Jerusalemin Ylösnousemuksen kirkon vihkimisjuhlan veisussakin todetaan: ”Uudistukaa, veljet! Pankaa pois vanha ihminen ja vaeltakaa uudessa elämässä pitäen kurissa kaiken, mikä johtaisi kuolemaan. Kasvattakaamme kaikki jäsenemme, vihatkaamme väärää puusta syömistä, ja muistelkaamme vanhaa
vain sitä karttaaksemme. Niin uudistuu ihminen, niin kunnioitetaan uudeksivihkimisen juhlaa.”

Me kaikki voimme siis kunnioittaa tätä juhlaa Jumalalle mieluisalla tavalla uudistamalla oman itsemme: aloittamalla hengellisen elämän alusta joka päivä uudestaan, jättämällä taakse vanhan ihmisen, sen vanhan minän, joka pyrkii sitomaan meidät omiin himoihimme ja haluihimme, tämän maailman nautintoihin. Tämä tarkoittaa katumusta, omaa sisäistä uudistumista Jumalan mysteereihin osallistumisen kautta. Tässä tämä tsasouna on Jumalan pyhittämänä ja asettamana tukena, kun lukemattomat sielut käyvät täällä kantamassa öisiä rukouksia Jumalan hengellisen uhrialttarin eteen, vapautumassa papin epitrakiilin alla omien pahojen tekojensa ja syntiensä taakoista sekä osallistumassa Kristuksen puhtaimman ruumiin ja kalliin veren suomasta ikuisesta elämästä.

Tänä uudistumisen päivänä haluan erityisesti vielä välittää oman kotiluostarini, Athosvuoren pyhittäjä Ksenofonin luostarin, tuon pyhän suurmarttyyri Georgioksen hengellisen lammastarhan paimenen, arkkimandriitta ja igumeni Aleksioksen rakkaudelliset terveiset ja palavat anomukset, että Te, korkeasti siunattu Haminan piispa Sergei, rukoilisitte koko meidän kristiveljestömme puolesta, mutta myös hänen isällisen tervehdyksensä koko juhlakansalle kiittäen kaikesta siitä tuesta, jota monet teistä ovat taloudellisesti tai oman vaivannäkönsä muodossa osoittaneet luostariamme ja tätä pientä kilvoituspaikkaani kohtaan. Jumala ei jätä palkitsematta teitä kaikesta tuosta uhristanne, ei vähiten sen takia, että teidän puolestanne kannetaan esirukouksia kaikissa tämän pyhäkön jumalanpalveluksissa niin kauan kuin se maan päällä Jumalan majakkana seisoo.

Ja niin, korkeasti siunattu isä ja esipaimen, kiitämme paitsi Suomen pyhintä ortodoksista arkkipiispakuntaa kaikesta tuesta ja hyvästä tahdosta luostariamme ja minua kohtaan, myös Teitä henkilökohtaisesti vielä kerran osallistumisestanne tähän juhlaamme, jonka Te läsnäolollanne ja korkeasti pyhitetyn arkkipiispa Leon isällisellä siunauksella pyhitätte. Teidänkin nimenne jää tsasounan rakentajien luetteloon, jota muistellaan jokaisessa pyhässä proskomidissa tässä pyhässä tsasounassa. Niinpä pyydämmekin Teiltä vielä kerran ylipapillisia ja Jumalan vakuuttavia esirukouksianne veljestömme, koko juhlakansan ja myös minun, vähäisen, edestä. Pienenä muistona tästä juhlasta haluamme ojentaa Teille…