Monesti luemme pyhien elämäkertoja ja askeettista kirjallisuutta ajatellen, että kyseessä on joukko kauniita tarinoita, metaforia, symboleja tai filosofisia viisauksia. Kirkkomme kirjallisuudessa on runsaasti tietysti näitäkin, mutta tärkeintä on muistaa, että
ortodoksisuus on totta!
Pyhä Henki täyttää edelleen ihmisiä kaikkialla maailmassa, kirkastaa ja korottaa heidät armon kautta jumaliksi!
Se, joka on maistanut Jumalan armosta hitusenkin askeesin tuomaa suloisuutta, tietää tämän. Ei siksi, että olisi saavuttanut täydellisyyden, vaan siksi, että Jumala on sallinut hänen kokea edes hetken paratiisia. Tämä esimaku on suunnanasettaja omalle kilvoituksellemme.
Hengellinen välinpitämättömyys ja pessimismi vaanivat alati sydämen porttien ulkopuolella. ”Ei minusta kuitenkaan tule pyhää; olen jo langennut tähän syntiin kerran, ei uudelleen lankeamisesta ole enempää haittaa; pyhät elävät jossain omassa ulottuvuudessaan eivätkä ymmärrä omasta arjestani mitään.” Näitä ajatuksia pessimismin demoni kuiskaa koko ajan sieluumme, koska se haluaa lamauttaa meidät.
Ei!
Me emme anna sille tilaa!
Jokaisesta voi tulla pyhä!
Jokaisesta voi tulla Jumalan armon kautta jumala!
Tämä on mahdollista, koska Kristus yhdisti itsessään toisistaan erillään olleet luonnot. Astukaamme mekin siis uskon ykseyteen ja Pyhän Hengen osallisuuteen, todelliseen Elämään.
